LAITINEN, ajuri.
LAITISKA.
OSKAR }
HENNA }
SIGRID } heidän lapsensa.
SELIM }
ROSA }
ANNETTE, Laitiskan sisar, ravintoloitsija.
AIRI, hänen lapsensa.
ALMA }
LIISI } naimattomia naisia.
NANNA }
VIKSTEDT, teol. kand.
EDGAR HISINGER, varatuomari.
GEORG TAUBE, pankin virkamies.
MIKKO HÖIJER, ylioppilas.
HEINONEN, suutari.
FIINA, hänen sisarensa.
AUGUST ANNALA } työmiehiä.
VIKTOR SOININEN }
ERKKI, raitiotievaunun konduktööri.
POLIISI.
LAITISEN KOLME PIENEMPÄÄ LASTA.
KANSAA.
Aika nykyinen, tapahtuu Helsingissä.
Ensimäinen Näytös.
Piha. Perällä oikealle portti, josta näkyy katu, jonka toisella puolella kohoaa komea kivitalo, jonka seinään on kirjoitettu "Isänmaa" Sanomalehden toimitus. Perällä vasemmalle on kaksikerroksinen puurakennus, jonka kivijalassa on ovi, josta johtaa kaksi porrasta alaspäin. Oven kohdalla on kirjoitettu seinään "Talonmies" oikealle, vasemmalle on kirjoitettu "A. V. Heinonen, jalkineitten tekijä." Oikealla kiviseinä, ja rappeutunut puurakennus, jonka oven pielessä on silittäjän kyltti allekirjoituksella "Alma Sandberg, Pesoa ja kiiltosilitystä". Vasemmalla on korkea lauta-aita sekä talli ja muut ulkohuoneet. Piha on ahdas ja alaspäin luisuva.
1:nen KOHT.
Alma ja Liisi oikeanpuolisen puurakennuksen ikkunassa. Sanni ikkunan alla. Liisi on solakka ja vaaleaverinen, kasvonpiirteet hienot vaan elähtäneet. Alma on tumma ja punakka, vartalo liian lihava, puku huolimaton. Sanni on ruma ja keskivärinen, hermostuneen näköinen.
Naurakaa te vaan minulle, mutta sen sanon teille, että minä vaikka ryömimällä tahdon tästä liejusta päästä. Millä te luulette voivanne itseänne elättää, kun tulette vanhoiksi!? Ei herrojen antirahoilla pää-omia koota. Vai luotatteko te luitten kokoomiseen hyyskien alta!?
Mitä sinä nyt siis aiot tehdä?
Minä menen neuloma-oppiin.
Onko sinulla rahaa pankissa maksaaksesi kurssisi?
Minulla on neljäkymmentä markkaa!—Jos en osta uutta talvisakettia, voin suorittaa niillä rahoilla kurssimaksun—ja jos elän taitavasti, niin ansaitsen sen ajan ruokani—jonka käyn opissa. Sitten kyllä tulen toimeen.
Mutta jos kurssissa saavat tietää, millä tavalla ruokasi ansaitset, niin sinut potkitaan ulos ovesta.—
Mutta minä en sittenkään heitä tuota tuumaa. Minä olen väsynyt tähän elämään, sillä minä olen siksi liian kunnollinen ihminen.—
Sano, että "affäärisi" on alkanut käydä huonosti.—
Te sydämettömät!—Te luulette, että kaikilta ihmisiltä on häpeän tunto hävinnyt niinkuin teiltä. Mutta minussa, minussa on häpeän tunnetta. Minä en ole ammattiani valinnut kevytmielisesti———vaan pakosta— sittenkun tuo polyteknikkolainen minut petti.—
Et kevytmielisesti? Frågas billigt. Miksi seurustelit polyteknikkolaisten kanssa?
Voinko minä uskoa hänestä pahaa kun hän ei ollut koskaan ennen sopimattomasti käyttäytynyt—vaikka hän eräänä sunnuntaina, kun herrasväki oli poissa——oh———sitä roistoa.———
Vääryyttä minullekin on tehty. Vaan minä en aio tulla hulluksi kuin sinä! Neuloma-oppiin.—Jaksatko sinä neuloa!? Neulo vaan—mutta minä en ainakaan aio vähästä palkasta tappaa itseäni herrasväen rimpsujen silityksellä. Viime vuonnakin oli pääni auki kuusi kuukautta.— Luuletko, että se voimia lisää—ja jos nytkin tulen työstä hikiseksi, niin rupeaa päätäni heti pakottamaan.—En ole niin terve kuin miltä näytän.—Kaikesta tästä saan kiittää tuota perämiestä, joka palveli samassa laivassa kuin minä. Mitä pikkukaupungissa kasvanut ihminen suurkaupungin elämästä ymmärsi—ja minulla ei ollut rasvaisia päiviä sen kasvatusäitini luonakaan. Nälkä ja vilu ja raha minut sokaisi.
Sinä suostuit hyvällä, vaan minulle on tehty vääryyttä. Minä en ole ikinä tästä elämästäni pitänyt.———
Tahdot sillä sanoa, että me siitä pidämme! Noh, on se yhtä hauskaa kuin neuloa makasiineissa 1:25 pennillä päivässä.—Ainakaan en minä viitsi itseäni tylsistyttää ja rääkätä neulomahevosena.—Saada finnejä kasvot kirjavakseen ja harmaan ihovärin.—Jos minä olisin ollut rikas, olisin ollut mieluummin laulajatar.—
Pyrithän teatteriin.
En kelvannut enää sinne, kun olin ollut tarjoilijana "Café Suédoissa".
Niinkuin se olisi ollut syy. Sinulla ei ollut lahjoja.
Oli. Olisi minulla ollut yhtä hyvä ääni kuin Aino Achtélla ja vartalo— mutta kohtalo sorti.
Kustansihan tukkukauppias sinulle laulutunteja.—
Mutta tekikö hän sen ilmaiseksi?—Menetin hänen tähtensä ääneni.— Mutt'ei maksa vaivaa puhua siitä.—Kosk'en saanut nousta maineen kukkuloille, luisuin alaspäin, sillä muuripruukkia en viitsinyt äitini tavalla kantaa talonisäntien kostuttamiseksi—en—enkä mennyt työläisvaimona kurjuudella tapettavaksi.
Mutta minä menen vielä kerran naimisiin—sanoihan lääkäri, että kolmen vuoden perästä olen terve—ja sitten muutan maalle—kotipaikalleni. —Siellä on minulla sisar torpan emäntänä—eikä siellä kukaan minua tunne eikä pilkkaa. Siellä saan vielä itselleni kunnon miehen ja kauniita lapsia.—
Kyllä vielä kyllästyt torpanemännän siveelliseen köyhyyteen.—
Sinä et viihdy talonpoikien seurassa—et—
Hyvästi!—Minä sittenkin näytän, että minäkin osaan elää kuin muut ihmiset.—
Lycky tykö! Mistä saat kunnon ihmisen luona asunnon, jossa voisit työtä tehdä ja ottaa vastaan työnantajia. Mistä neulomakoneen?—Tule meille —meillä on uutta hyvää likööriä—ja linnunpaistia.—Sinä olet hassu, jos et ymmärrä, että se on yhdentekevää miten elää. Onnettomuudeksi se sittenkin on. (Sanni pois). Sanni rukka uskoo mailman parannukseen nöyrtymisen ja kristillisen siveellisyyden kautta. Tyhmää uskoa. Kah Nanna!—Mitä sinä tiedät?
2:nen KOHT.
Edelliset ja Nanna perästä alakerroksesta paitsi Sannia.
Mitenkä jaksatte?
Hyvin!
Sinä olet kihloissa!
Niin, Erkin kanssa.—Erkki on kyllä köyhä, hänellä on 80 markkaa kuussa, kun hän on vaan raitiotievaunun ylimääräinen konduktööri— mutta minä neulon koruompelua—ja Erkki antaa rahoja hiukan lisään. Nyt Erkki on hakenut itsensä raittiusseura Aamuruskon huoneuston vahtimestariksi—jos hän sen paikan saa, pääsemme naimisiin, sillä minä voin hoitaa sitä virkaa, kun Erkki on konduktöörinä.—
Jos raittiusseura Aamuruskon jäsenet saavat kuulla, mikä sinä olet ollut, niin—ajavat sinut ja Erkin pois.
En usko.———
Joka uskoo, hän tulee autuaaksi.—
Te ette usko, ett'ei meillekin voi onni koittaa—mutta minä en olekaan niin epäuskoinen kuin te.—
Vai niin.—Me emme rakenna tupaamme juoksevalle hiekalle, niinkuin virressä veisataan.—Milloin herrasväki viettää häitä?
Sitte, kun Erkki on saanut paikan.—
Ja siihen asti aiot elää kuun paisteella.—
Minä neulon koru-ompelua—ja Erkki auttaa ja sitten koetan saada jotain lainaksi.—
Panet kesäsakettisi talvikorjuun—panttikonttooriin?—Tuolla tulee ihmisiä—maisteri Vikstedt—joka käy köyhyyden majoissa— siveellisyyttä saarnaamassa.—Käänny hänen puoleensa.—
3:s KOHT.
Vikstedt, Annala ja Soininen tulevat perältä alakerroksesta.
Hyvät ystävät, kristillinen siveellisyys on niin tärkeä meille kaikille, että sen hyväksi on meidän annettava kaikki voimamme alttiiksi.— Tahdon painaa mieleenne muutaman sanan.—Eläkää itsekieltäymisessä, niin teistä tulee hyödyllisiä kansalaisia.—
Kyllä—mutta siinä löytyy niin monta mutkaa.—
Siitä sanon.—Eläkää Herran pelvossa—niin tulette vahvoiksi.—
Mutta luonto on ankara.—
Meidän tulee hillitä luontoamme ja välttää ajan kaksikielistä oppia, joka luonnollisuuden viehättävässä muodossa johdattaa meitä intohimojen pyörteeseen, joka lamauttaa toimintaamme, sillä vaistojemme tyydyttäminen on se, joka meidän henkisiä voimiamme riuduttaa ja lopullisesti murtaa.
Jesus. Kuinka se lyö flinttiin!—
Olisin hyvin kiitollinen, jos hankkisitte tilaajia sanomalehdellemme "Isänmaa."—Suomen kieli—Suomen kansallisuus—kansalaisten edistyminen kristillisessä siveellisyydessä on lehtemme ohjelma.— Suosittelen ilmoitusosastoamme.—Emme ilmoita väkijuomia.— (Hyvästelevät).
4:s KOHT.
Edelliset paitsi Vikstedt, myöhemmin Henna. Tytöt nauravat.
Tunnetko noita?
Tunnen. Ne ovat langenneita naisia. Tuo tumma on Alma Sandberg— avioton lapsi pikkukaupungista. Äiti oli paljas piika—isä pormestari, ylpeä ja ylevä lakiherra.
Silloin voin hänen elämänsä ymmärtää.
Lapsena häntä pidettiin kyllä lujilla vanhan akan luona, mutta mailmaan päästyään hän humaltui ja eräs perämies vietteli hänet. Tuo toinen on Liisi Silander. Äiti pesi rappusia Seurahuoneella.—Tytär kasvoi kauniiksi "taiteelliseksi" neitoseksi—hän meni teatteriin—jossa muuan koristemaalari opetti häntä ensin syömään hyvän ja pahan tiedon puusta—muuan kyppäri jatkoi alettua uraa ja pikku näyttelijä, joka ilmoitti, että Liisillä on kaunis laulun ääni. Liisi pyrki laulajattareksi, tapasi erään jalomielisen tukkukauppiaan, joka ei pitänyt tavaraansa liian kauan varastossaan. Nyt Liisi on luisunut kädestä käteen, eikä kelpaa enää muille kuin yhteiskunnan hylkiöille.
Missä on syy tämän maailman mädännäisyyteen.—
Ihmisten intohimoissa—tahi väärissä siveellisyyskäsitteissä.—
Mennään.—Minä tulen hulluksi kaikesta tästä.—
Annalan Aku ja Soinisen Viki.—Ku moron.—Eikö meikäläisiä enää tunneta?—
Kyllä—mutta meidän on kiire.—
Tälläkö kertaa?—
Aina sitä kiirettä on.—
ALMA (nauraa).
Oletko maisteri Vikstedt'in kanssa ruvennut valkoisen nauhan ritariksi —häh?
(vaikenee).
Kauniita lapsia sanoi piru porsaita. (Miehet poistuvat).
Hyvästi!
Menkää—menkää herran nimeen, ja lyökää päänne ensimäiseen kiveen.—
Tule pukeutumaan! (Liisi aamunutussa ikkunaan). Kas kuinka Vikstedt kiikkaa tänne särjensilmillään.—Hapanta, hapanta sanoi kettu pihlajanmarjoista—(nauravat).
Tuolta tulee hullu Henna!—Hyvää iltaa Henna, mitä sinulle kuuluu?—
5:s KOHT.
Henna, edelliset.
Poliisikonstaapeli vie minut putkaan.
Ei se tee mitään. Siellähän minäkin olen ollut.—
Minä en tahdo olla sellainen kuin sinä.—Lakeija sanoi, että minulla ovat mustat silmänalustat.—Se merkitsee, että minä olen huono nainen. Mutta minä sanoin—ei luulo ole tiedon väärtti.—Katsokaa tuota herraa kuinka se kyttää tänne.—Kuinka sen silmät kiiluvat.—Hyi miehiä—hyi.—Repisin heiltä silmät pois päästä—(sylkee). Hyi mokomia.—
Herrahan katsoo Hennan päälle, koska Henna on kaunis.
Minun ei tarvitse olla hänelle kaunis. Jumalan luomasta olen kaunis, vaan en hänen tähtensä.—Sinäkin Liisi viitsit moisia kärsiä.—
Kun sinä saat rakastajan, niin lepyt miehiin.—HENNA (raivoissaan).
Minä tapan sinut, jos vielä moisia sanoja suustasi syydät.—En ole mikään herrojen rakastettu, eikä sinun tarvitse minua solvata.—Äiti minua haukkuu, kun en voi pysyä palveluksessa, Oskar tahtoo minut murhata, sillä olen hänelle kotona tiellä, Sigrid vie minut putkaan, kun olen näin huono ihminen (vetää huivin silmilleen). Kun käyn näin, ei kukaan huomaa kuinka kurja minä olen—vaan ne näkevät sen sittenkin, —kun minä olen näin lihava.—Lihavuus on syntiä ja Jumala tykkää laihasta.